Suomen luonnonsuojeluliitto julkaisi 24.5. kannanoton otsikolla luonnonsuojeluliitto kannattaa valkohäntäkauriin lisäämistä haitalliseksi vieraslajiksi.
Tähän tarttuivat ainakin Yle, Helsingin sanomat, Uusi Suomi, Mtv ja Turun sanomat. Varmasti muutkin mediat. Ylen uutisen otsikon jälkeinen ingressi kuului “Jos esitys toteutuu, valkohäntäkaurista voisi jahdata ilman metsästyskorttia ja ympäri vuoden, myös lisääntymisaikana.”
Haastateltuani SLL:n Riku Lumiaroa kävi ilmi, että SLL ei missään tapauksessa tarkoittanut kannanotollaan, että ympärivuotinen pyynti olisi sallittua, vaan että pyyntiä lisättäisiin eettiset rajoitteet huomioiden. Sanottava on, että tiedotteesta tämä ei käynyt ilmi vaan syntyi nimenomaan vaikutelma, että valkohännät olisi tapettava Suomesta keinolla millä hyvänsä. Tämä on valitettavaa koska juuri tällaiset väärinkäsitykset estävät luontokeskustelun positiivisen kehityksen. Vastuuta on mielestäni vähintään yhtä paljon lähettäjällä kuin uutisen julkaisijallakin koska ei ole kohtuullista olettaa, että yleisö olisi seurannut liittojen seminaareja ja viestintää pidemmältä aikaväliltä.
Mutta mitä sitten ehdotettiin?
En saanut Riku Lumiarolta suoraa vastausta siihen tarkoitettiinko aloitteella valkohäntäpeuran kokonaan hävittämistä, vai jotain muuta. Kokonaisuudessa tärkeänä osana joka tapauksessa oli tarkemmalla selvittelyllä esiin noussut ajatus pitkästä siirtymäajasta jonka puitteissa Suomeen voitaisiin istuttaa paremmin sopiva isokauris, tai saksanhirvi, jonka aiheuttamat uhat olisivat SLL:n mukaan pienemmät.
Aloite on nähdäkseni tarkemmallakin tarkastelulla silti ongelmallinen. Pyysin myös metsästäjäliitoln Teemu Simeniukselta tarkennetun vastineen Lumiaron puheenvuoroon, joka on kuunneltavissa Metsästä-podcastin edellisessä jaksossa. Se menee näin:
Teemu Simenius:
SLL esitys valkohännän siirtämisestä haitalliseksi vieraslajiksi siis on hävittää valkohäntä ja korvata saksanhirvellä turvaten suurpetojen ruoka ja hirvieläinlaidunnus 2030 mennessä. Samalla vapauttaa valkohännän pyynti pinta-alarajoituksesta, jotta kaikki pääsevät pyyntiin. Kuitenkin pyynti pitäisi säädellä niin, että tappaminen tapahtuu eettisesti (jokin koulutus, ei pyyntiä lisääntymisaikana jne.).
Ymmärrän tausta-ajatuksen, joskin se on kaukana toimivasta toteutettavuudesta. Tosiasiallisesti valkohäntää tuskin saadaan kokonaan poistettua, sillä siltikin on alueita, joilla sitä ei metsästetä tai pyynti on vaikeutettua metsästämättömien yksityisalueiden ohella suojelualueilla, kansallispuistoissa ja muilla erityiskäyttöalueilla. Pelkkä kannan kääntäminen laskuun organisoiduissa oloissakin on ottanut muutaman vuoden. Kantaa pystytään kyllä hallitsemaan, kun se lähivuosien aikana saadaan tiheillä kannanalueilla matalammalle tasolle. Jo nyt kasvu on mitä ilmeisimmin saatu taittumaan. Hävittää valkohäntää en usko pystyttävän, vielä vähemmän jos pyynti muuttuisi organisoidusta satunnaiseksi sirpalepyynniksi. Kanta voisi päinvastoin räjähtää käsiin.
Saksanhirven lisääminen on periaatteessa kiinnostava ajatus, joskin mahdolliset sivuvaikutukset tulisi tutkailla huolellisesti. Esimerkiksi kolarissa osuma on hirven luokkaa, kun valkohännällä rutisee pääosin pelti. Valkohännän mahtuminen Suomeen on siirtoistutushistorian onnekkaimpia tapauksia, sillä Suomesta puuttui tämän kokoluokan hirvieläin, eikä se vienyt muilta lajeilta ekologista lokeroa ja vahingot yksilöä kohden ovat hämmästyttävän pieniä. Saksanhirven vahingot yksilöä kohden Suomessa on arvoitus. Sen suhteen SLL on oikeilla jäljillä, että tämä hirvieläinlokero tulisi olla tavalla tai toisella täytettynä luonnon hyvinvoinnin vuoksi.
Erikoisinta esityksessä on, että laji tulisi saada pois riistalajiluettelosta, mutta kuitenkin sille pitäisi luoda eettiset pyyntitavat, ajat ja pyytäjien koulutus. Sellaiset kun on luotu metsästyslainsäädännöllä ja maassa on järjestäytyneet olot tämän suhteen. Esitys ei lopulta käytännössä muuta nykytilanteeseen muutosta kuin pinta-alarajoituksen poistolla ja sillä, että säätely ei olisi enää metsästyslainsäädännössä. Toki ero säädännöissä on, että metsästyksen tulee olla kestävää ja vieraslajilainsäädännössä tappamisen on tarkoitus olla kestämätöntä.
Yhtäkaikki, metsästyslainsäädännön alla toiminta on organisoitua (viranomaisohjaus), järjestäytynyttä (metsästyksenjohtajat ym.), koulutettua (metsästyskortti, ampumakoe), eettistä (lainsäädäntö, pyyntiajat), turvallista (oranssit, metsästyksenjohtajat), yhteiskuntaa palvelevaa (SRVA, kantojen hallinta), vahinkoihin puuttuvaa (pyyntimaksujen ohjaaminen vahinkojen korvaamiseen ja ennaltaehkäisyyn), riistan ja kannan seurantaa tutkivaa (laskennat, tutkimus) jne. Tämä kaikki valmis ja kehittynyt romukoppaan ja mahdollisesti uudelleen keksityksi ja organisoiduksi muun säädännön alle? Ei tunnu aivan loppuun asti ajatellulta tai nykyiseen riistasäädäntöön ja toimintaan perehtyneeltä ehdotukselta. Lisäksi, vaikka SLL ei ole ehdottanut epäeettistä pyyntiä, on haitallisen vieraslajilainsäädännön seuraus pyyntitapoihin jotain aivan muuta kuin metsästyslainsäädännön alla. Se, ettei esitä tapoja, vaan statuksen muuttoa, jonka seuraus on tavat, ei muuta lopputulemaa. Hieman erikoista piiloutua sen taakse, ettei koskaan ole esitetty seurauksia.
Näin metsästäjän näkökulmasta tämä kyllä käy järkeen. Tavoite peurakannan hallinnasta erityisesti tihentymäalueilla on tärkeä ja kannatan voimakkaasti metsästysmahdollisuuksien parantamista myös uusille metesästäjille. Mutta meillä on jo olemassa tällä hetkellä kohtuullisen hyvin toimiva systeemi, jota on syytä parantaa edelleenkin. Mutta kaiken tämän jälkeen en usko siihen, että tyhjältä pöydältä toisen lähestymistavan rakentaminen järkevää. Varsinkaan kun tässäkään asiassa ei ole kuunneltu metsästäjän näkökulmaa vaan tulkittu ulkopuolelta että mikä ongelma on ja sitten esitetty siihen ratkaisuksi jotain mikä ei kyllä tällä tarkastelulla vaikuta realistiselta.
Epäsuorien tavoitteiden vaikutus
Asiaa selvitettyäni nousi vielä esiin yksi mahdolliinen tausta-ajatus, joka tässä saattaa vaikuttaa mukana: suurpedot. Yksi SLL:n johdonmukaisista linjoista on ollut Ilveksen metsästyksen vastustaminen. Jos valkohäntäpeura saataisiin muutettua haitalliseksi vieraslajiksi, olisi sitä saalistavan ilveksen metsästäminen entistä heikommin perusteltavissa. Tämä ajatus siitä että petokantoja kannattaisi käyttää hirvieläinkantojen hallintaan on yksi luontokeskuksen toistuvista mantroista, joita ei nähdäkseni ole koskaan ainakaan julkisesti käsitelty riittävällä realismilla ja eri näkökulmia avaten. Painotan, että tämä petonäkökulma, joka myöskin aloitteessa kyllä mainittiin on tällä hetkellä minun tulkintaani, ei mikään SLL:n virallinen linja. Mutta jos tässä on kyse siitä, että motiiveissa on mukana ilveksen metsästyksen vastustaminen, siitäkin olisi syytä olla täysin suora ja yksiselitteinen.
Toissijaisten tavoitteiden ajaminen suurpetojen kautta on osoittautunut jo aikaisemmin täysin tuhoisaksi etenemistavaksi, joten todella toivon, että siitä tässä ei ole kysymys vaan kyse on nimenomaan sosiaalisesta kestävyydestä ja biodiversiteetistä huolehtimisesta.
Käsittelin aihetta myös kahdessa aikaisemmassa podcast-jaksossa Metsästäjäliiton Teemu Simeniuksen ja SLL:n Riku Lumiaron kanssa.