Tämä on toinen osa Häijään pienpetokilpailua käsittelevästä sarjasta. Ensimmäinen, kohun taustoja käsittelevä kirjoitus podcasteineen löytyy täältä:
Tämä toinen osa käsittelee pienpetotutkimusta erityisesti Häijään synnyttämän kysymysten ja väitteiden näkökulmasta ja vastaa niihin tutkimustietoon perustuen. Tässä postauksessa käsittelen avoimesti saatavissa olevia tutkimuslähteitä, jotka olen kerännyt kasaan Maa- ja metsätalousministeriön riistatutkija Heidi Krügerin avustuksella. Nauhoitin hänen kanssaan aiheesta keskustelun Metsästä-podcastiin
Tämän blogipostauksen tarkoituksena on toimia lähdeluettelona julkisen keskustelun tueksi. Päivitän postausta tarpeen mukaan uusien lähteiden mukaanottamiseksi. Voit lähettää niitä minulle metsästä-kirjan facebook-sivujen kautta.
Supikoiran haitallisuudesta on vahvaa näyttöä, mutta se kyseenalaistettiin keskustelussa yhteen tutkimukseen vedoten
Supikoira on määritelty EU-tasolla haitalliseksi vieraslajiksi, jolle Suomen maa- ja metsästalousministeriö on määritellyt torjuntasuunnitelman.
Lisätietoja supikoiran vaikutuksista ja torjunnasta on kerätty yhteen täällä:
Pintapuolisen tulkintani perusteella huomattava osa Häijään pienpetokilpailusta sosiaalisessa mediassa keskustelleista (facebook, twitter) teki eron kilpailun piirissä olevien haitalliseksi määriteltyjen vieraslajien (supikoira ja minkki) sekä kotoperäisten lajien (kettu, mäyrä, varislinnut) välillä. Yleisimmin tästä kulmasta keskusteluun osallistuneet hyväksyivät vieraslajien poiston, mutta kyseenalaistivat kotoperäisten lajien tappamisen. Keskitytään ensimmäiseksi supikoiraan.
Tutkimusta supikoiran haitallisuudesta on tehty tutkimalla pesien jäänteitä, supikoirien ulosteita sekä havainnoimalla aitoja, sekä keinopesiä riistakameroiden avulla.
Luotettavin tutkimus pesäpredaatiosta on mahdollista tehdä riistakameroiden avulla. Vain seuraamalla pesiä tavalla, josta pesällä vierailevat pedot on mahdollista tunnistaa on ainoa tapa varmistua syyllisestä. Tuhottujen pesien jälkien tulkinnan ongelmallisuutta on kuvannut Serge Laviere artikkelissaan REASONS WHY PREDATORS CANNOT BE INFERRED FROM NEST REMAINS (Laviere, 1999) https://academic.oup.com/condor/article/101/3/718/5124221
I suggest that further attempts at validating this subjective field technique be abandoned, and instead that researchers and managers invest their time and resources in objective methods of predator identification, possibly through the use of predator identification devices.
Riistakameratutkimuksissa on havaittu toistuvasti, että Supikoira sekä löytää että tuhoaa pesiä tehokkaasti.
“We found that raccoon dogs effectively located artificial nests and scavenged their eggs. There was a significantly higher scavenging frequency on experiment islands with both raccoon dogs and native scavengers, than on control islands with only native scavengers. There was no difference in native scavenging frequency on islands with versus without a raccoon dog, suggesting an additive effect from the raccoon dog on top of the native scavenging.”
Dahl, F., Åhlén, P. Nest predation by raccoon dog Nyctereutes procyonoides in the archipelago of northern Sweden. Biol Invasions 21, 743–755 (2019). https://doi.org/10.1007/s10530-018-1855-4
Tämä tulos toistettiin myös Suomessa tehdyssä riistakameratutkimuksessa.
During an 8-day period, 39.4% of the artificial nests were predated. Fifty percent of the predators were birds, 40% mammals, and 10% remained unknown. The three dominant predators of our artificial nests were the raccoon dog (Nyctereutes procyonoides) with 11 nests and the hooded crow (Corvus corone cornix) and the magpie (Pica pica) with 10 depredated nests each. Our analysis indicates that avian predators preyed upon nests in open fields further away from the forest edge, whereas mammalian predation concentrated closer to the forest edge.
Krüger, H., Väänänen, V., Holopainen, S. et al. The new faces of nest predation in agricultural landscapes—a wildlife camera survey with artificial nests. Eur J Wildl Res 64, 76 (2018). https://doi.org/10.1007/s10344-018-1233-7
Keskustelussa esiintyi tästä huolimatta toistuvasti väite siitä, että supikoiran haitallisuutta liioitellaan ja tämän väitteen tueksi viitattiin Kaarina Kauhalan tekemään supikoiratutkimukseen.
Näin teki myös Animalia avoimessa kirjeessään Maatalousministeri Jari Lepälle
“Mitä tulee haittoihin, Luken erikoistutkija Kaarina Kauhala on arvioinut supikoiran haitallisia vaikutuksia kanalintukantoihin liioitelluiksi ja todennut supikoiran ravinnon koostuvan ensisijaisesti piennisäkkäistä.”
Tälle väitteelle en löytänyt Kauhalan tutkimuksista vahvistusta. On mahdollista, että tässä sekotetaan Kauhalan tutkimuksessa “Diet of raccoon dogs in summer in the Finnish archipelago” Kauhala, K. and Auniola, M. (2001) esittämä väite siitä, että supikoiran ruokavalio koostuu (mantereella) lähinnä liskoista ja sammakoista ja ketun ruokavalio, joka koostuu ensisijaisesti juuri piennisäkkäistä. Tätä oli kuitenkin mahdotonta vahvistaa, koska en löytänyt facebookista käydyistä keskusteluista ainuttakaan tarkennusta siitä mihin Kauhalan lukuisista tutkimuksista väitteissä viitataan, enkä saanut vastausta siihen kysymällä ryhmistä suoraan. Joudun siksi tekemään tästä eteenpäin tulkintaa ja otan mielelläni vastaan korjauksia, jos olen tulkinnut keskustelua väärin
Kauhalan tutkimusartikkelista “Diet of raccoon dogs in summer in the Finnish archipelago” Kauhala, K. and Auniola, M. (2001) https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1034/j.1600-0587.2001.240205.x löytyy seuraava taulukko, joka kuvaa eri ravintoaineiden esiintymistiheyttä supikoiran ulosteissa. Huomattavaa tässä taulukossa on, että kyse munien osalta on nimenomaan siitä löytyikö ulosteista kuoria vai ei. Taulukossa näkyvä valtavan vesilintujäänteiden esiintymistiheys saaristossa selittyy Kauhalan mukaan tutkimusaikana haahkoja saaristossa tappaneella taudilla, jonka johdosta kuolleita lintuja on ollut syötäväksi runsaasti.
Tämän tutkimuksen takia ilmeisesti moni on valmis tunnustamaan, että saaristossa supikoira kyllä syö munia, koska saaristossa ulosteista löytyi munan kuoria huomattavasti enemmän kuin mantereella. Koska munankuoria löytyi ulosteissa myös mantereelta, väite “supi ei ole linnuille uhka” ei ole edes tämän tutkimuksen mukaan perusteltu. Uhan ymmärtäminen vaatii tarkemman tutkimuksen läpikäymistä. Myöhemmissä, pesinnän häirintää arvioineissa tutkimuksissa todetaan kamera-aineiston perusteella, että supi ei syö munia kokonaisina, vaan rikkoo ne ja nuolee sisällön. Tämä selittää munankuorien vähäisen määrän ulosteissa.
Lopuksi on vielä syytä viitata tutkimukseen, jonka mukaan pelkkä petojen läsnäolo vaikuttaa lintujen käyttäytymiseen. Petojen välttely on huomattavassa roolissa kun tarkastellaan minkälainen vaikutus petoeläimillä on lintukantoihin.
On average, the impact of intimidation on prey demographics was at least as strong as direct consumption (63% and 51% the size of the total predator effect, respectively). This contrast is even more pronounced when we consider the cascading effects of predators on their prey’s resources: density effects attenuated through food chains, while TMIs remained strong, rising to 85% of the total predator effect. Predators can thus strongly influence resource density even if they consume few prey items. Finally, intimidation was more important in aquatic than terrestrial ecosystems.
Predators can thus strongly influence resource density even if they consume few prey items. Finally, intimidation was more important in aquatic than terrestrial ecosystems. Our results suggest that the costs of intimidation, traditionally ignored in predator–prey ecology, may actually be the dominant facet of trophic interactions
SCARED TO DEATH? THE EFFECTS OF INTIMIDATION AND CONSUMPTION IN PREDATOR–PREY INTERACTIONS Pressier et al (2005) http://seagrass.fiu.edu/resources/courses/pcb5443/Preisser%20et%20al%202005%20Ecology.pdf
Näistä syistä johtuen supikoiralle on tehty Suomessa kansainvälisten sopimusten ehdot täyttävä kannanhoitosuunnitelma.
Kyse ei ole siis siitä, että supikoiran tehopoistaminen olisi pelkästään laillista. Se on velvoite, jonka täyttämiseen olemme yhteiskuntana sitoutuneet. Jos aiomme luopua tehopyynnistä, tilalle pitää löytää joko joku toinen ratkaisu tai vaihtoehtoisesti meidän pitää irtautua tähän liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista ja jättää tutkimustieto aiheesta huomiotta.
Luonnonvarakeskuksen saalistilastojen mukaan supikoirasaalis vuonna 2016 oli 212 500 yksilöä, vuonna 2017, 149 700 yksilöä ja vuonna 2018, 180 600 yksilöä. Saalismäärien suuruusluokka vastaa kysymykseen “eikö ongelma poistuisi suurpetojen kantaa kasvattamalla.” Ensinnäkin supikoirakanta on tietenkin saalismääriin verrattuna moninkertainen. Tämän kannan kurissa pitämiseen tarvittava suurpetojen kannan kasvu olisi yhteiskunnallisesta ja ekologisesta näkökulmasta mahdoton. Lisäksi susi ja supikoira elävät eri ekologisissa lokeroissa, eivätkä ne kilpaile samasta ravinnosta.
Lisäksi esimerkiksi Krügerin mukaan supikoira ei ole sudelle houkutteleva saaliseläin. Suden reviiri on valtava, supi voi paeta maan alle. Ravinnonhankinnallisesti supikoira saattaisi jopa hyötyä suden jättämistä haaskoista.
Tämän kautta päästään käsittelemään kotoperäisten petojen ja varislintujen vaikutusta lintukantoihin.
Minkälanen vaikutus Minkillä on luontoon?
Minkki ja Haahka
Pienpetokilpailuja vastustaneissa puheenvuoroissa ei käsitelty minkin vaikutusta suomalaiseen luontoon, enkä löytänyt keskusteluista argumentteja minkin metsästystä vastaan. Toki koko tapahtumaa vastustavat väitteet sisälsivät myös minkin, mutta toisin kuin muut mukana olleita lajeja, minkki mainittiin keskustelussa nimeltä vain harvoin. Näin saattaa olla siksi, että minkin haitallisuutta on tutkittu laajasti, eikä sen puolustamiseksi ole löydettävissä edes edellä esitetyn kaltaista tutkimusta, josta on mahdollista äärimmäisen rajatulla ja värittyneellä tarkastelulla löytää yksittäinen datapiste puolustuksen tueksi. Tyydyn siksi viittaamaan minkin vaikutuksista vieraslajit.fi yhteenvetoon. Tarkemmat lähdeviittaukset löytyvät linkin takaa.
Minkin on todettu olevan Suomessa haitallinen etenkin saaristoalueilla, jossa se tuhoaa lintujen pesiä ja saalistaa aikuisia lintuja. Se ui vaivatta kilometrien matkoja saaresta toiseen. Ennen minkin tuloa Suomesta puuttui merilintuja saalistava näätäeläin, sillä vesikko ei viihtynyt saaristossa. Saalistukseen sopeutumattomat alkuperäislajit ovat erityisessä riskiryhmässä tulokaspetojen suhteen, Suomessa on osoittautunut, että minkki verottaa etenkin riskilän (Cepphus grylle) kantoja. Ruokkilinnut ovat erityisen alttiita minkin saalistukselle, sillä ne ovat minkille sopivan kokoisia ja pesivät yhdyskunnissa.
Miksi kotoperäisiä petoja ja varislintuja metsästettiin Häijäässä?
Iso osa keskustelusta keskittyi aivan aiheellisesti kysymään mitä tekemistä ketulla, mäyrällä ja varislinnuilla on tässä kilpailussa. Nehän kuuluvat osaksi suomen luontoa, eivätkä ainakaan ole vieraspetoja. Häijäässä kilpailun tarkoituksena ei ollut keskittyä pelkästään vieraspetoihin vaan vähentää alueelta pienpetopainetta keskitetysti. Mukaan valittiin kettu ja varislinnut siksi, että vaikka ne kuuluvat suomen luontoon, niiden aiheuttamaa predaatiopainetta tulee tarkastella yhdessä supikoiran aiheuttaman paineen kanssa. Mukaan valitut lajit ovat riistalajajeja, joiden metsästystä säädellään lailla, jota kisassa noudatettiin. Lakiin liittyy aina myös moraalinen kysymys, mutta tarkastelen sitä kokonaan erikseen sarjan seuraavassa osassa. Sitä ennen muutama tutkimusyhteenveto ketun, mäyrän ja varislintujen vaikutuksesta lintukantoihin.
Myös harmaalokin mukanaoloa kritisoitiin. Tämän osalta minulla ei ole vielä hallussa tutkimustietoa.
Kettu
Kettu
Kettu (Vulpes vulpes) löytyy toistuvasti pesäpredaatiotutkimusten petolistan kärjestä. Koska lintukantoihin kohdistuva petopaine muodostuu kokonaisuudesta, jossa ovat mukana kaikki pienpedot, kettu oli mukana kilpailussa, pienemmällä painoarvolla kuin esimerkiksi supikoira ja minkki. Kettukanta pyyntialueella oli vahva, joten metsästys ei aiheuttanut kannan elinvoimalle vaaraa.
Survival rates during the laying stage and incubation stage were 28 and 37%, respectively, and overall nest survival was 10%. Nest predation rates were significantly lower on two sites where intensive predation control was undertaken than on four sites with only low levels of predation control. Red Foxes Vulpes vulpes and corvids were the most important nest predators, accounting for at least half of all predation events.
Draycott et Al (2008) Nest predation of Common Pheasants Phasianus colchicus. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1474-919X.2008.00851.x
I found evidence supporting long-term declines in nest success and broods per hen for Fennoscandian capercaillie and black grouse. The number of chicks per hen also declined, but over a shorter time-span. In the same period, hen survival increased. Despite elevated survival rates of adult hens, reproduction was not equalized. Today, red fox (Vulpes vulpes) and pine marten (Martes martes) were the principal predators identified to prey upon capercaillie and black grouse nests.
Jahren, Thorfinn (2017) The role of nest predation and nest predators in population declines of capercaillie and black grouse. https://brage.inn.no/inn-xmlui/handle/11250/2469015
Varislinnut
Yllä viittaamassani Draycott et al (2008) tutkimuksessa myös varislintujen todettiin olevan suuressa roolissa pesien tuhoamisessa. On huomattava, että myös yllä viitatussa Jahrenin (2017) tutkimuksessa kritisoidaan varislintujen vaikutusta, koska tässä tutkimuksessa pesiä suojelevat emot pystyivät puolustautumaan varislintuja vastaan. Toisaalta Krüger et al ovat vedonneet siihen, että kanalintujen pesinnässä on vaihe, jossa munimisen jälkeen emo ei vielä haudo aktiivisesti ja juuri silloin varikset käyvät saaliilla. On myös olemassa anekdotaalista videomateriaalia siitä, kuinka varikset häiritsevät jo kuoriutuneiden haahkojen pesintää:
Samasta lähteestä löytyy myös videotodisteita siitä, että vanhemmat todella puolustavat pesäänsä ja jopa saavat siihen apua muilta linnuilta. Tokikaan se, että emot puolustavat poikasiaan ei ole erityisen yllättävää. Kysymys on siitä, pystyvätkö ne puolustamaan poikasia jatkuvasti.
Variskanta on elinvoimainen https://www.iucnredlist.org/species/22706016/118784397 ja se on Suomessa rauhoittamaton lintu, jonka pesintäaika on kuitenkin suojattu.
Myös harakka on kansainvälisissä luokituksissa elinvoimainen, mutta Suomessa sen tila on määritetty silmälläpidettäväksi Tämä tekijä nousi esiin usein myös keskusteluissa. On kuitenkin huomioitava, että kilpailun pisteytyksellä pyrittiin pitämään huolta siitä, että metsästyspaine kohdistuu tutkimusten perusteella oikein. Vaikuttaakin siltä, että kilpailun kohtaama kritiikki ponnistaa ensisijaisesti moraalista ja siksi harakan mukanaolo kyseenalaistettiin, vaikka senkin metsästys tapahtui lainmukaisesti. Myös pisteytys itsessään on aiheuttanut moraalisia kysymyksiä, joita käsittelen sarjan seuraavassa osassa.
Mäyrä
Mäyrä
Mäyrän mukanaolo herätti voimakkaita reaktioita. Mäyrä ei ole vieraslaji, eikä tutkimusten mukaan erityisen haitallinen lintukannalle.
The raccoon dog was the most and the red fox the least omnivorous of these carnivores, according to the diversity index. Diet composition of all these species varied among areas, indicating that they are opportunistic feeders. Mammals and birds constituted the bulk of the fox diet, while invertebrates, frogs and plants were most frequently eaten by the badger.
Kauhala et al (1998) Summer food composition and food niche overlap of the raccoon dog, red fox and hadger in Finland https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1111/j.1600-0587.1998.tb00436.x
Badger culling is associated with an increase in fox numbers Culled areas in the RBCT had an increase of around two foxes per km2 compared to areas without culling [9] . The reasons for this increase are unclear, but possible explanations are that reducing badger numbers means there is less competition for den sites and food.
Badger culling is associated with an increase in hedgehog numbers. Research during the RBCT (randomised badger culling trial) found that the numbers of hedgehogs doubled in some habitats following culling
There is no evidence that badgers have significant impacts on bird populations. • Badger culling is not associated with increases in bird numbers
http://www.tbknowledgeexchange.co.uk/what-impact-do-badgers-have-on-other-wildlife/
Mäyrään kohdistuvaa metsästyspainetta ohjailtiin kilpailussa pisteytyksen avulla, mutta kuten sanottu, kilpailumuotoisuus ja pisteytys itsessään herättivät ihmisissä voimakasta vastustusta. Lisäksi ajatus mäyrän metsästämisestä kesken talvihorroksen herätti ihmisissä voimakkaita reaktioita. Tänä talvena mäyrää on tavattu poikkeuksellisesti jopa maan pinnalla.
Syy siihen, että mäyrä ylipäätään oli mukana kilpailussa on se, että mäyrät ja supikoirat asuvat samoissa koloissa eikä pinnalta katsottuna ole mahdollista tietää kumpi eläin luolassa asuu. Sitä ei ole mahdollista päätellä aukottomasti myöskään koiran haukusta, joten koiran merkatessa riistaeläimen, ainoa tapa selvittää kummasta on kysymys on kaivaa eläin ylös. Joissakin tapauksissa on mahdollista saada koira luolasta pois tappamatta mäyrää, mutta jos samassa luolastossa on myös supikoiria, jättämällä mäyrä henkiin, supikoiria ei ole mahdollista lopettaa ennen kuin koiran merkkaama mäyrä on lopetettu. Kyseessä on siis valintatilanne, jossa metsästäjät, lakia noudattaen, useimmiten valitsevat lopettaa mäyrän. Kilpailualueella tehdyn paikallisen arvion mukaan mäyräkanta on erittäin vahva, joten lopettamiseen ei liity riistakannallisia ongelmia. Jäljelle jää ainoastaan moraalinen kysymys.
Mahdollisuus mäyrän joutumisesta saaliiksi ei näin ollen perustele sitä miksi koko kilpailu olisi väärin, tai ainakaan luonnolle huono asia kokonaisuutena. Moraalinen kysymys jää silti jäljelle, ja kuten sanottu, käsittelen sitä erillisessä osiossa myöhemmin.
Toimiiko petopoisto ylipäätään?
Käsittelimme podcast-keskustelussamme Heidi Krügerin kanssa myös sitä onko tutkimuksissa voitu osoittaa petopoiston vaikututusta lintukantoihin. Tämä on tutkimuskysymyksenä erittäin vaikea, sillä jotta poiston vaikutus olisi mahdollista todeta, pitäisi pystyä toteamaan, että petojen määrä alueella on ylipäätään vähentynyt ja tämä vaatii pitkiä, työläitä poistotutkimuksia. Yksittäisiä pienpetoja metsästämällä tutkimuksissa näkyvää vaikutusta voi olla vaikea todeta. Tämä on aihe, josta tutkimusta tarvitaan vielä lisää, jotta ymmärtäisimme entistä paremmin miten yksittäisiä pesiä tutkimalla saadut havainnot pienpetojen yleistyvät populaatiotasolle.
There was a negative relationship between the fox and marten indices and the breeding success of ducks in some areas. Marten and fox removal may thus have a positive effect on the breeding success of ducks in Finland.
Kauhala (2004) Removal of medium-sized predators and the breeding success of ducks in Finland https://www.ivb.cz/wp-content/uploads/53_367-378.pdf¨
Eli Kauhalan 2004 tekemässä tutkimuksessa näädän ja ketun keskitetyllä poistolla havaittiin vaikutus pesimisen onnistumiseen. Supikoiran suhteen tällaista korrelaatiota ei kuitenkaan löydetty.
Viimeaikaisten tutkimusten valossa on selvää, että supikoirat tuhoavat maassa pesivien lintujen pesiä. Supikoirat tuhoavat saaristossa miltei kaikki oleskelusaarensa maassa sijaitsevat linnunpesät ja ajavat jopa merihanhen kokoisen linnun pois pesältä”
Heidi Krügerin haastattelu
We found a significant relationship between raccoon dog density index and predation rate of the artificial nests, but not between red fox (Vulpes vulpes) density and predation on artificial nests. We did not find an association between raccoon dog abundance and the breeding success of mallards (Anas platyrhynchos) and great crested grebes (Podiceps cristatus). However, our study shows that birds species with different breeding strategies e.g. great crested grebe, mute swan (Cygnus olor), mallard, Eurasian wigeon (Mareca penelope), coot (Fulica atra), lapwing (Vanellus vanellus) and marsh harrier (Circus aeruginosus) when considered together showed higher breeding success both in 2003 and 2004 when compared to breeding success before removal. There was, however, variation in how strongly the species responded to raccoon dog removal. Our results indicate that the removal of alien raccoon dogs can be an important tool in wetland management.
Nummi, P., Väänänen,V.-M., Pekkarinen, A.-J., Eronen,V., Mikkola-Roos, M., Nurmi, J., Rautiainen, A. and Rusanen, P. 2019. Alien Predation in Wetlands the Raccoon Dog and Waterbird Breeding Success. Baltic Forestry 25(2): 228237. https://www.balticforestry.mi.lt/ojs/index.php/BF/article/download/234/73
Tässä tutkimuksessa supikoiran tiheys vaikutti sorsien pesinnän onnistumiseen, mutta ketun osalta vaikutusta ei havaittu. Tämä osoittaa osaltaan kuinka paljon vaikeampaa tutkimus laajamittaisten poistojen vaikutuksesta on. Siksi vuoksi aiheesta ollaan parhaillaan tekemässä lisää tutkimusta ja alustavat tulokset viittaavat Krügerin mukaan siihen, että juuri keskitetyllä, oikein ajoitetulla tehopoistolla on vaikutusta petokantoihin ja sitä kautta lintulajien selviämismahdollisuuksiin. Siihen asti on kuitenkin perusteltua, että metsästäjät ja luontoväki toimivat yhteistyössä sekä kattavan tutkimuksen tekemisessä että parhaan tutkitun tiedon mukaan toimimisessa.
Lopuksi
Supikoiran ja minkin pyynnin salliminen lisääntymisaikana on arvovalinta. Suomen alkuperäisen lajiston ja luonnon monimuotoisuuden suojelu on arvotettu ensisijaiseksi tavoitteeksi suhteessa eläinyksilön hyvinvointiin.
https://www.hs.fi/paivanlehti/28112019/art-2000006322670.html
Juuri arvovalinnasta tässä kaikessa on kysymys. Olemme saattaneet luonnon epätasapainoon. Jos jätämme korjausliikkeet tekemättä, lajit jotka hyötyvät epätasapainosta vievät elintilan kaikilta muilta. Monimuotoisen luonnon palauttaminen vaatii sekä työtä elinympäristöjen ennallistamiseksi sekä aktiivista työtä pienpetojen kantojen hallintaan. Ei joko tai. Sekä että.
Henkilökohtaisesti pelkään, että Häijään kilpailusta synnytetty kohu vaikeuttaa luonnonsuojeluväen yhteistyötä. Lisäksi olen huolissan siitä, että laajalle levinneet tunteikkaat, mutta pinnalliset tai suorastaan virheelliset tulkinnat saattavat jättää suurelle yleisölle vääristyneen kuvan suomalaisesta metsästyksestä ja erityisesti metsästäjien motivaatiosta.
Siksi koen tämän aiheen käsittelyn niin tärkeäksi ja siksi sukellan seuraavaksi aiheen moraalikysymyksiin.
Ja ne vasta ovatkin mielenkiintoisia. Meillä kaikilla on vastuu, mutta ihmisen mieli on niin vinoutunut, että sen tunnustaminen on tuskallista. Olemme kaikki vastuussa ympäristön muutoksista ja sitä kautta lajikadosta, mutta on mahdollista, että toimimme luontoa vastaan myös predaatiokysymyksissä. Tästä keskustelusta on unohtunut kokonaan mm. se, että rakas, vapaana kulkeva kotikissa on uhka yhtä rakkaille linnuille.
Kaikki tämän kirjoituksen kuvat on kuvattu Helsingin luonnontieteellisessä museossa, jossa asiantuntijat ovat asetelleet täytetyt eläimet esille ympäristössä, jotka kuvaavat niiden käyttäytymistä luonnossa.